Tämä syksy on ollut niin kiireinen, ettei ole ollut aikaa kirjoittaa edes tänne blogiin mitään. Elämä on sujunut niin samoilla uomillaan, että joka kerta olisi tullut vain samaa ja samaa teksteihin. Meiltä on kuitenkin sen verran monta kertaa tiedusteltu uuden tekstin ilmestymisajankohtaa, jotta nyt, yleisön pyynnöstä, olkaa hyvät!
Joulu lähestyy, ja eilen oli Suomen synttärit. Sen kunniaksi isäntäväki haki autotallista joulukoristeita sisälle, vaikka eivät ne vielä monta juttua esiin laittaneet, on kuulemma liian aikaista. Mutta kuusenmatto, tuo Juutaksen viimejouluinen mielipaikka, tuli jo esiin. Mitenkähän tänä vuonna käy, mahtuuko siihen kissan kanssa yhtäaikaa myös kuusi, vai pitääkö sen alla etsiä jokin toinen matto? Kuulemma ei etsitä, mutta katsotaan nyt sitten.
Toinen joulukuuta tuli vuosi täyteen siitä, kun muutimme tänne. Aika on kulunut nopeaan. Oli kesä ja siilit, sitten tulivat syksy, talvi ja talitintit. Isäntäväki on vienyt linnuille ulos murkinaa, auringonkukansiemeniä, pähkinää ja talimakkaran. Makkara on kohta syöty, ja täytyy ostaa uusi, jotteivät linnut näänny nälkään. Kylmällä ilmalla on kuulemma erittäin kriittistä, jos vakipaikalta ei löydykään murkinaa jonakin päivänä. Jos on aloittanut ruokinnan, pitää sitä jatkaa talven yli. No, ihan sama se on kyllä meidän kissojenkin kanssa; jos otat kissan, huolehdit siitä sitten sen elinpäivien loppuun. Mutta talitinttejä ja niiden syömäpuuhia on kiva seurata. Tulipa tänään sellainen iso mustavalkea lintukin, jolla oli punaista peräpäässä ja niskassa. Se takoi makkaraa kuin vimmattu, ja voi miten Hiskin teki mieli saada siitä paisti. Mutta ei auttanut, piti vain tyytyä tirskumaan sille ikkunan läpi. Lintu on kuulemma tikka. Se söi niin paljon, että makkara on varmasti pian kaluttu loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti